sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Viikon kuulumiset

Tähän juttuun olen kirjoitellut monena eri päivänä, koska huomasin, että unohdan asioita.

18.10. Maanantai
Yö oli aivan karmea! Pete on ollut melkein koko meidän täällä olo ajan kipeänä, enemmän ja vähemmän. Nyt justiinsa enemmän. Ja Laurihan on tietysti se meidän pöpömagneetti, joka on nyt sitten myös kipeänä. Me kaikki mentiin tosi myöhään nukkumaan, mutta painajainen alkoi noin 02.00, kun Lauri rupesi oikein todenteolla kitisemään… Siitä kuuli, että on tosi kipee ja ajattelin, että pääsen helpommalla, jos nukun lasten kanssa. Pas…n marjat! Se vahti mua koko yön, kokeili kädellään, pyöri kuin väkkärä ja sen hetken kun se oli hiljaa ja paikallaan, mun polvia ja varpaita jomotti, kun olin kippurassa varpaat seinässä… Kun kuuden aikaan luovutin ja menin takasin omaan sänkyyn, ni Pete makasi X-asennossa meidän sängyssä. Siihen kun yritin sopia, ni pelkkä tieto, että toisen polvet osuu kohta iholle, sai mun jäsenet särkemään. Niinpä taas kerran siirryin ja menin sohvalle, jossa sain nukkua vajaat kaksi tuntia. Tällä yöllä piti siis aloittaa uusi päivä! Ennusmerkit siis aivan syvältä. Mutta päivä kääntyi kuin kääntyikin voiton puolelle!

Käytiin postittamassa kavereille kirjeitä, pojat nukku mahtavat unet, joten meille jäi Sannin kanssa aikaa tehdä kynä-tehtäviä ja arvoituksia. Pojat kun heräsi, niin niiden kanssa touhuiltiin ja naurutkin jo irtosi ja sitten mä karkasinkin LENKILLE, jee! Eli päivä pelastettu!

19.10. Tiistai
Voihan aamuherätys! Miten silloin nukuttaakin kaikkein eniten, kun kello on herättämässä, lapsiakin??? Tänään käytiin poistattamassa Sannin kipsi! Voi sitä visan vingutusta, kun ortopedin ja parin röntgenkuvan jälkeen mentiin kassalle L ei kiva! Mutta käsi on luutunut hyvin, mikä on tietysti pääasia. Ja sitten Sanni saa 10x fysioterapiaa, koska käden liikerata on vähentynyt. Eli Sannin käsi kuntoon -säätiöön saa lahjoittaa mittavia lahjoituksia J.

Me oltiin Sannin ja Lassin kanssa tänään illalla ulkona, kun vuorostaan Lauri jäi kotiin kiukuttelemaan. Oli jotenkin liikuttavaa, kun pieni espanjalainen tyttö tuli tekemään Sannin kanssa tuttavuutta. Sannilla oli kaksi leikki leijonaa mukanaan joista se lainasi tytölle toisen. Ja tyttö matki kaiken mitä Sanni teki. Tyttö oli ehkä parivuotias. Harmitti taas itseäni, kun ei osaa puhua espanjaa. Nää ei oikeesti osaa englantia täällä, edes tätä mun tönkkö-simppeli-enkkuu. Tai ehkä se johtuukin vaan siitä J.

20.10. Keskiviikko
Tänään mä olen ollut kerhotäti! Ensitöikseni piirsin Sannille prinsessakuvan ja Laurille lohikäärmeen, joista he värittävät kohdan, kun ruokailu on mennyt hyvin! Meillä nimittäin on aivan kauheat ruokahetket… Kuvat auttoi ja vaikka lounaalla ei väritystä saanut, niin muuten kaikki ruokailut on mennyt (tänään siis) hyvin.

Sitten me ollaan muovailtu ja touhuiltu muuta mukavaa… Ihan jees aamupäivä. Kaikki muut paitsi mä ovat aikamoisessa yskässä, joten oltiin tänään vaan kotona.

Dodii ja sitten se hauskin juttu. Mä kävin zumbaamassa! Mun lisäksi siellä oli kolme espanjatarta ja pari tanssiopiston poikaa. Meitä ohjasi kaksi naista, joista toinen oli asunut Suomessa 10 vuotta. Kivaahan se oli ja korsettia kuumotteli vielä pitkään tunnin loputtua! Jei… Hauskaa oli taas veivata ja vatkata. Ja yllätyksekseni huomasin,  että pysyin tosi hyvin mukana vaikka ohjeet tulikin espanjaksi. Tanssihan on kansainvälinen kieli, eiks niin J Kauheinta siellä oli katsoa itseään peilistä, olin kuin keltaiseen paitaan pukeutunut lumiukko. Onneksi ne kolme muuta oli muakin isompia. Vielä plussana siinä on hinta; 25 €/kk 2krt viikossa. Kyllä ny Mutchos Fatchos saa kyytiä!

21.10. Torstai ja 22.10. Perjantai

Eilen me käytiin taas Ikeassa. Ah, niin ihanan tuttua ja turvallista. Mutta se mikä tästä kerrasta teki merkittävän, niin meijän Sanni ja Lauri olivat yhdessä leikkipaikassa ihan kahestaan! Ja Sanni oli löytänyt jonkun espanjalaisen tytön, jonka kanssa oli leikkinyt. Ja Late aloitti sitten leikkipaikka”uransa” Espanjassa J. Ostettiin sieltä automatto, joka on ollut nyt kaksi päivää tosi kovassa käytössä kaikilla kolmella. Oli siis hyvä ostos, toimii myös lämmittimenä, kun täällä on tosi kylmät lattiat, kiviset.

Tänään me käytiin hakemassa meille espanjalaiset puhelinliittymät. Laitan vaikka facebook-sivuille meijän numerot. Niihin saa sit soitella, mut on teille suomesta soittaville vähän kalliimpi, sorgen!

Meillä kävi myös Peten koulukaveri Mira leikkaamassa meijän kaikkien tukat. Lassi oli ensimmäinen ja oli niin liikkis kun istui syöttötuolissaan musta kaapu päällään. Se oli ihan uni valmis, mutta nautti niin kun kammattiin ja leikattiin. Ja tietysti otin ekat kiehkurat vauvakirjaan talteen. Sannilta, multa ja Laurilta siistittiin vaan, mutta Peten tukka leikattiin kunnolla lyhyemmäksi. Tuli hyvä!

Huomenna on sitten ne kauan odotetut 5vee synttärit. Meille on tulossa pari Peten koulukaveria viettämään juhlia ja tuomaan juhlan tuntua… täytyyhän juhlissa olla vieraita! No lapsia ei tule, mutta ohjelmaa on! Mua ihan jännittää, kun tiedän miten tohkeissaan Sanni on kaikista arvoitustehtävistä. Mä suunnittelin sellaisen radan, jossa saa aina vihjeen seuraavalle rastille. Ja lopussa on palkinto… Sanniin tää uppoaa kuin häkä, mä tiiän! Mutta siitä mä kerron huomenna lisää! 

23.10 ja 24.10 viikonloppu
Lauantai oli tietysti sähköä täynnä! Sanni oli heti aamusta tietysti innoissaan, kun olin tehnyt onnittelu “julisteen” seinälle: ONNEA SANNI 5v. Käytiin aamupäivästä hakemassa ammin ja Maijan lähettämät paketit postista, jotka oli todella kivat yllätykset, kiitos! Ja sitten odoteltiin vieraita… Valitettavasti ei saatu kuin yksi vieras, mutta sitäkin mieluisampi. Elina tuli prinsessa synttäreille! Onginnat ja arvoitusrata olivat tietysti parasta. Vaikka ne omalla porukalla toteutettiinkin. Sanni jatkoi arvoitusleikkiä Laurin kanssa ja toivoi, että huomennakin olisi sellainen. Ehkä mun pitää tsempata taas joku päivä J.

Tänään kävin taas aamusta lenkillä, kun tuli eilen ahmittua kakkua (oli muuten iso ja hyvä suklaakakku, jossa oli sellaista valkoista kreemiä sisällä ja maksoi 9,90€) ja sipsei jne… Mutta oli vaan niin tahmeeta meno, jaksoin kyllä juosta, mutta joka paikkaa kolotti. Kun tulin kotiin, kävin suihkussa, söin ja menin nukkumaan! Ja päivä alkoi uudelleen joskus puoli neljän aikaan, ihana aamu! Tehtiin sitten vuoron vaihto Peten kanssa ja laitettiin lasten kanssa kämppä taas kuosiin, lelut paikoilleen, pyykit koneeseen ja taas aivan törkeä tiskivuori pesuun. Perhana mulla on ikävä astianpesukonetta! Yheltä aterialta tulee aivan liikaa tiskiä, mulle! Tuntuu ettei muuta kotitöitä kerkeä tekemään, kun TISKAAMAAN v****u!

No illalla me lähettiin laivapuistoon purkamaan vielä viimeiset energianrippeet. Siellä olikin jokin tapahtuma ja pelle/taikuri esiintymässä. Se oli ainakin 7-kymppinen vanha papparainen, joka tasapainoili yhden kätensä päällä ja nauratti lapsia. Oli kyllä ikäisekseen sutjakas ukko.

Ja ah, nyt on talo hiljentynyt. Kaikki kolme kullanmurua on onnellisesti unessa. Ai niin, pakko vielä hehkuttaa viime yötä: KUKAAN EI HERÄNNYT YÖLLÄ!!!!! Jippijaijee, en edes muista milloin viimeksi kukaan ei olisi herättänyt mua yöllä! Toivottavasti tää ei koitunut mun kohtaloksi… Ei, kakki nukkuu ensi yönäkin.

Laittakaahan itestännekin kuulumisia! Mä en tiiä teistä mitään! Halit!

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Hola!

Se olis taas viikko siitä, kun viimeksi kirjoittelin. Pete tossa päivitteli, et aika menee tosi nopeasti johon mä töksäytin, et ei mun mielestä. No kyllähän tää aika oikeesti hurahtaa, kun rupee miettimää, että Sanni saa jo parin päivän päästä kipsin pois! Se laskee jo tunteja siihen…ja niin minäkin!

Me oltiin viime perjantaina poikien kanssa kolmistaan rannassa, kun Sanni jäi huilaamaan ja purkamaan ylimäärästä kiukkuaan kotiin Peten kanssa. Lauri nukahti matkalla ja me Lassin kanssa mutustettiin sylikkäin kroisanttia. Se oli rentoo, ah! No samalla mä kirjottelin muistiin asioita, joita mun on pitänyt teille kertoa, mutta kun olen koneelle asti päässyt, niin kaikki ne on jäänyt kirjottamatta.

Eli muisti palaa pätkittäin:

Ensinnäkin tää sama ranta-reissu on siinäkin mielessä ikimuistoinen, että törmättiin rantakadulla naapureihin Pähkiksestä. Kirsi ja Veeti oli isänsä kanssa viettämässä minilomaa täällä Fugessa. Se vasta olikin mukava törmäys.

Rantatunnelmiin kun päästiin, niin pakko jakaa tää ällö kokemus: Siinä kun kattelet lasten touhuilua rantavedessä, niin et voi olla samalla huomaamatta kuinka vanhat ihmiset pukeutuvat rannalla. Jokainenhan on sellainen kun on, mutta kun ruskeat rusinat pukeutuu, tai siis peittää itsensä vaan jalkovälistä. Niin kauhea kohtaaminen oli kun pariskunta tuli samaan aikaan suihkulle meijän kanssa: miehellä stringit, vain ja ainoastaan kannikat vaan hylly, kun poistui paikalta… ja nainen verhoiltu samalta alueelta… Melkein yrjö nousi kurkkuun! Nii-in, ei mul o helppoo…

No se rantauutisista. Täällä on hieno karuselli tossa rannassa. Siinä vieressä hyörii sellanen isokokoinen setä, joka myy ilmapalloja ja ainakin yrittää naurattaa lapsia (painotus sanalla yrittää). Lauri nimesi sedän PIERU-UKOKSI. Se se kyllä on, koska paukuttaa ilmapalloilla kaikkia ohikulkijoita päähän ja päästelee pieruääniä… Ollaan törmätty tähän kyseiseen setään muutaman kerran kaupungillakin ja Lassi pelkää sitä aivan kauheasti! Raukalla meni ihan jätskit ohi, kun setä järkytti pientä lasta. Me kaikki muut tietysti vaan naurettiin…

Ai niin ja pakko kehuu kätevää emäntää. Kun Riia ja Miisa olivat vielä täällä, tehtiin perunamuusia. Ei siinä mitään, mutta perunat survoin viinipullon pohjalla. Ja hyvää tuli.

Me käytiin niillä Ferioilla. Ja se oli niin kokemisen arvoinen, että piti käydä moneen kertaan. Hirveesti ihmisiä, kauhea äänien pauhu, valoja, kojuja, tivolihärveleitä… mieletön tunnelma koko viikon! Sanni tietysti halusi mennä niihin vempeleisiin ja harmi vaan kun kamera unohtu kotiin. No ne oli ihan tavallisia laitteita, mutta se mentaliteetti… Laitteeseen kavuttiin kyynerpää-taktiikalla. Meijän piti Peten kanssa vahtia paikkaa tai muuten paikat vietiin alta. Ensin nauratti, mutta nopeasti opittiin maan tavoille. Ja voi niitä ilmeitä! Lainatakseni isäni sanoja, “nyt tiedän miksi ihmisellä on korvat. Muuten hymy jatkuisi läpi pään”.

Kaikkein hienointa oli varmaan se, että naiset oli pukeutuneet flamenco-mekkoihin, hevosajurit omiin hienoihin pukuihinsa ja myös lapset olivat pukeutuneet samaan tapaan. Ja vaikka viina virtasi, en nähnyt ketään joka olisi vetänyt perseet olalle ja koko viikko oli tätä hulabaloota!

Eilen me käytiin ajelulla Mijasin vuoristokaupungissa. Kädet oli aivan hiestä märät, kun piti jännittää ajomatkaa alas. Se vasta oli vuoristorataa, kirjaimellisesti! Ah mitkä näkymät sieltä kuitenkin oli! Aivan mielettömät korkeuserot. Huimas ja puistatti, kun katselin maisemia. Sinne sitte, kun tuutte tänne kyläilemään. Sanoin ei sitä maisemaa voi kuvailla!

Tänään käytiin tossa feria-alueella kirpputorilla. Se on siinä aina tiistaisin ja lauantaisin. Ja arvatkaa mikä mahtava löytö tehtiin? Sanni sai ihan oikean flamenco-mekon. Ei varmaan tarvitse arvata, mitä neidillä on päällään?? Voihan hörhellys! J

No tässä oli näitä iloisia uutisia. Pakko kuitenkin laittaa muutama miinuskin. Meijän pesukone on ihan peestä. Siinä on niin surkee linko, että pyykit kuivuu ainakin kaksi päivää. Ja tiskikonetta meillä ei ole ja sen takia mulla on rasitusvamma mun etusormen nivelessä. Lapset on sopeutunut tänne ihan mallikkaasti, mutta huomiota vaaditaan ihan mielettömästi. Mulla onkin ollut tässä asennevamma, kun periaatteessa lomaillaan, mutta toisaalta pitäis järjestää sitä ohjelmaa, jota ei nyt ole kuin ei ole kerhoja ja kavereita… Eilen kaivoinkin maalit ja pensselit esiin ja tehtiin meidän seinille taidetta. Oisitte nähneet Lassin, se oli raukka niin onnessaan, kun sai ensimmäistä kertaa elämässään maalata! Mun siis täytyy itestäni kaivaa se kerho-täti aamupäivisin ja relaa sit iltapäivällä, kun Pete tulee koulusta. Muuten meillä on mennyt hyvin ja varsinkin kun mennään koko porukalla. Ihmiset ihastelee meijän kolmea murusta ja me vaan nyökytellään ja hymyillään takas, ku kaks tyhjäpäätä… Samalla ajatellaan: tietäisittepä vaan ;)

Adios, ensi kertaan!

torstai 7. lokakuuta 2010

Kirjotin tän viestin eilen, joten tulee vähän viiveellä :)

Eka päivä omalla porukalla! Hmm.. oltiin lähdössä rannalle, mutta kun katsoin ympärilleni ja samalla lapsia, päätinkin että jäämme viettämään kotipäivää siivousten, tavaroiden paikoilleen laittamisen ja ihan vaan olemisen merkeissä. Teki hyvää! Pojat ja mä nukuttiin lähdes kaksi tuntia ja Sanni askarteli ja touhuili omia juttujaan ihan rauhassa. Tänään aukeaa Feriat tossa meijän lähellä torialueella, niin nyt on akut ladattu iltaa varten. Ne kestää sunnuntaihin ja ovat rakentaneet vuoristorataa, karuselleja ja kaikkia muita vempaimia koko viikon, eli tätä iltaa on odotettu J.

Vaikka oli tosi ihanaa, että Riia ja Miisa olivat täällä meijän kanssa, niin on myös ihanaa, ettei täällä ole nyt ketään! Laurin kanssa käytiin heti henkien taistoa ruokailun merkeissä, kun aamupuurot oli kauhottu maitolasiin ja lounaskin tuli vihdoin nautittua päikkäreiden jälkeen. Tää on nyt sitä “anna aikaa ja pidä pääsi”-taktiikkaa.

Viimeksi tuli kirjoitettua enemmän tästä ympäristöstä ja jäi vähemmälle meijän kommellukset… Joten tässä niitä nyt tulee:

Mua pisti joku öttiäinen pyllyyn, kun oltiin koko porukalla rannalla. Teki tosi kipeää, kun revin piikkiä pois. Se oli toivottavasti sen ötökän viimenen teko, koska perssuolet roikku edelleen kiinni piikissä… ällööö. Ja sit oli pakko mennä jäätävän kylmään Välimereen vilvottelemaan omaa ahteria ja jomotusta.

Niin kuin viimeksi hehkutin halvoista hinnoista, niin nyt on shopattu. Pari puseroo 3 ja 4 euroo, nahkaset varvassandaalit 12 euroo. Mä luon ihan uutta Espanja-lookkia itelleni ;) Harmittaa, kun ollaan unohdettu ottaa Sannin pohjallisia mukaan, niin ei olla viitsitty sille ostaa vielä kenkiä. Yhestä kaupasta löyty aivan sairaan hienot nahkasaappaat 20euroo! Ja nahkaisia kävelykenkiä löytyy 9 eurolla!!!! Täällä tulee aivan hulluksi kengistä!

No niin Mutchos Fatchos… Nyt on alotettava se laihis PRKL! Lääkärikin rupes kyselee, että onko neljäs lapsi tulossa!!!!!!!!!!!
Tää juttu meni sitten näin: Varasin Sannille lääkärikontrollin ja lähettiin aika rivakkaan liikkeelle ja unohdin kartan kotiin. Kysyin eräästä toimistosta ohjeita, niin täti sieltä opasti meijät toiseen keskukseen… Ne tietysti puhu yhtä huonosti englantia kuin minäkin, eivätkä ymmärtäneet, että etsin toista lääkäriasemaa. Joten ne otti meidät sisään ja ohjasi lääkärille. Siinä kun odoteltiin pääsyä vastaanotolle, Lauri kiipeili valkoisella nahkasohvalla katsellakseen akvaariosta kaloja, niin lääkäri tuli sinne ensin espanjaksi ja sitten englanniksi komentamaan, ettei siinä saanut seistä…. Me kaikki seistiin ojennuksessa. No sitten se kaljupää, pallomahainen lääkäri rupes laskemaan lapsia ja mä olin ihan pihalla, et mitä se oikein  duunaa ja luulin, et se luulee et kaikki kolme on tulossa vastaanotolle… ja rupeen mongertaa, että vain Sanni on tulossa… Sitten se lääkäri osottelee mun mahaa ja kysyy guotro?? Four??  Voi HELVETTI! “NO! IT´S FAT! mä huusin sille! Meni se kyllä vähän hämilleen ja nauro vaivautuneena…. Ja mä kihisin… J

Eilen me käytiin taltuttamassa koti-ikävää IKEASSA! Oli tosiaan kuin kotiin ois tullu. Sannin kanssa naureskeltiinkin, että onkohan Hanna ja Vili odottamassa meitä! Käytiin syömässä lihapullat ja perunamuusit, mikä ei kyllä ollut ihan kauheen hyvää, mutta lihapullat maistu kaikille. Laurinkin mielestä oli ihanaa olla “täällä”, ja kun kysyin “ai kun on niin tuttua” niin Lauri vastasi, “niin”. Ja ah, miten helppoa oli tehdä tuttujen tuotteiden kanssa ostoksia, selvittiin 50e laskullakin. Samalla reissulla löydettiin myös ostoskeskus, minne kuulemma kannattaa lähteä ostoksille. Siellä on siis kaikki outlet myymälät: nike, h&m, boss, disney… ja kaikkii paikallisii liikkeitä. Sinne siis, kun lapsilisät tulee ;)

Semmosta siis tällä kertaa! Voikaa hyvin, täällä 24 lämmitä ja aurinko paistaa!

perjantai 1. lokakuuta 2010

Täällä ollaan

Voi, että... Täällä ollaan ja mä pääsin vihdoinkin koneelle. Meillä ei ole vielä omaa nettiyhteyttä, koska ne on täällä huomattavasti hintavampia kuin Suomessa, joten täytyy käydä tässä uuden kodin nurkilla kahvilla, jotta pääsee nettiin. Tässä siis langaton yhteys :) Aika outoo mulle, vielä.

Mistä mä aloitan?? Ihan alustako, kun päästiin lentokentälle... Pikasesti siitä. Äiti saatto meijät kentälle, vikat itkut :), jonotusta, turvatarkastus, lunastin lottovoittoni 49,35e JEI, kahville, koneeseen... Ja tää on sitten se vaihe, minkä haluun unohtaa! Riia ja Miisa istu meijän takana ja voi sääli niitä ihmisiä, jotka istui meijän edessä. Lassi vaihtoi välillä penkkien yli paikkaa, mutta muuten istuimme lähes paikoillamme koko 4tuntia ja 20min. Ruokailu oli yhtä showta, kaikki jotka ootte nähneet miten innokkaita meijän lapset ovat syömään, se kerrottuna sadalla ja miettikää lentokoneen tilat! Jes! Sitten seuraavaksi itse yrität syödä, toinen Jes! Yritys saada Lassi nukkumaan, kolmas Jes! Ja sitten vielä Laurin väsypultit, neljäs Jes! Mutta me selvittiin hengissä... ihmettelen kyllä miten! Mutta nyt mä unohdan kaiken sen ja keskityn olennaiseen.

Pete ja Pede oli meitä kentällä vastassa ja se olikin kiva yllätys, koska olimme jo varautuneet matkaamaan junalla perille. Pede otti meijän laukut ja loppuporukka hyppäsi junaan, jolla kestää noin puoltuntia perille Fuengirolaan. Tää on kyllä kiva kaupunki, ainakin  näin ensi silmäykseltä ja tähän meijän viereen ollaan rakentamassa jotain tivoli-aluetta, joka tietysti kiinnostaa meijän lapsia. Ihanaa olla lämmössä! 

Meijän uudessa kodissa on kolme makuuhuonetta. Meijän makkarista pääsee pienelle parvekkeelle ja huone on makkareista suurin. Siinä on muuten sellanen kaapisto, jota olen ajatellut Pähkikseen lastenhuoneeseen. Lastenhuoneessa on 120cm levee sänky, jossa Sanni ja Lauri nukkuu poikittain. Ja Lassille on oma matkasänky. Sinne ei paljon muuta sitten mahdukkaan. Toimii hyvin unihuoneena. Kolmas makkari on kanssa pieni, siellä on vaan yksi sänky ja huoneen läpi mennään kodinhoitohuoneeseen. Toimiva tila sekin. Keittiö-olohuone tila nyt hyvä, kun ruokapöytä siirrettiin lasitetulle terassille. Alkuun ajateltiin, että se olisi ollut hyvä leikkihuone, mutta tällä järjestelyllä saatiin keittiöön lisää tilaa. Sitä paitsi Lassi kolhi päänsä koko ajan pöydän kulmiin. Koti on sisustettu kotoisasti Ikealla, expedit-hylly, samantapainen divaanisohva kuin meillä... Noh, Malakassa on Ikea, junalla pääsee sinne 30minuutissa ja siellä meidän täytyy käydä, kun meillä ei ole leipäveistä, tarpeeksi tyynyjä, pyyhkeet muuten kanssa jäi Suomeen, onneksi täällä oli niitä ja pitkä lista kaikkea muuta mitä uupuu... Onneksi on siis tuttu IKEA!

Ai niin, täällä kohoaa näitä upeita vuoria, joita varsinkin lapset ihailevat. Laurikin tuumas, että Ugin Vuoret ja Sanni pohti, mahtaako Ugi jaksaa kiivetä noille vuorille... Eli Ugille haaste heitetty ;) Kovasti siis riittä ihmettelemistä. Kaupassa sitä ihmettelemistä sitten onkin... Hedelmät ja vihannekset on halpoja ja hedelmät niiiiin ihanan makuisia, eikä mulle ole tullut niistä mitään oireita. Maito on ihan hassuissa purkeissa. Ja tuoteselostukset vain Espanjaksi...hip hei :) Kyllä riittää opettelua. Mutta halpaa on. Tänään käytiin ostamassa kaikkee herkkuu ja naposteltavaa, noh jotain ruokaa ja hedelmääkin kassiin eksyi, mutta asian ydin oli se, että kannettiin 3 muovikassia kotiin, jotka maksoi yhteensä 30e... Sama setti Suomessa ainakin 70e! Joo, ja kengät! Iikulle löyty niin ihanat nahka kengät, että Laurikin olis ne halunnut ostaa ja tietysti me Sannin kanssa kuolattiin kaikki kenkätelineet, mitä eilen ohitettiin. Nahkasandaaleja 12e, miesten kävelykenkiä nahkaisia 12-80e, että sillai! 

No mutta, tällaista tänne meille. Yksi harmitus täytyy muistaa kirjottaa. Meijän uima-allas meni tänään kiinni ja se aukee vasta KESÄKUUSSA!!! MITÄH, mitä järkee??? Onneksi tässä lähellä on vesipuisto, jonne me mennään heti, kun Sanni pääsee kipsistä eroon. Niin ja se vielä, että Peten koulun lähellä on suomalainen lääkäri, et maanantaina mennään käymään sitten siellä. Eli kaikki hyvin ja yhä paranee...