No jopas on arki vienyt mennessään ja vallan blogit jäänyt kirjoittamatta. Edellinen juttu oli siis kirjoitettu aika alavireisessä mielentilassa, mutta sen jälkeen on taas noustu aallon harjalle. Tänään (13.11.) kävin taas pitkästä aikaa lenkillä ja tuli juostua jo täysi tunti, JEI hyvä mä! Ja siinä rantabulevardia pitkin jolkotellessani mietin kuinka nyt on marraskuu ja mä juoksen täällä meren kimallellessa auringon paisteesta, mulla ei ole allergiaoireita, ja kuinka oikeastaan mulla onkin kaikki tosi hyvin ja juoksu kulkee varsin kepeästi. Hmm… tuli aika hyvä olo!
Täällä varsinaisesti ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, pieniä juttuja vain. Esimerkiksi kulunut viikko:
* Maanantaina biitsi-treffit Ninnin kanssa kera kahvien ja illalla oli zumba,
* Tiistaina käytiin katsastamassa Ninnin kaverin asunto( ei ollut hyvä, pysymme edelleen samassa osoitteessa) ja Lassi mieltyi tapaksiin, JA mä olin viettämässä Elinan luona leffa-iltaa ihan yksinäni,
* Keskiviikkona omalla porukalla rannalla ja illalla zumbassa,
* Torstaina käytiin katsastamassa Pacosintupa, jonne Sanni ja Lauri voisivat mennä kerhoon vuoden vaihteessa,
* Perjantaina vaan oltiin ai niin SIIVOSIN ja TISKASIN ainakin 3 tuntia ja
* Nythän on siis lauantai kävin aamulla lenkillä, nyt pojat nukkuu ja Pete lähti Sanni mukanaan opiskelemaan rannalle. Eli mä oon nyt oikeestaan ihan itekseni.
Ei siis mitään mullistavaa, mutta se että mulla on täällä Ystävä, on värittänyt koko paletin ihan uusin värein!
Joo ja pitäähän mun hehkuttaa, että olen nyt ollut jo useamman kerran hierontapöydällä käsittelyssä. Pete on tosi hyvä! Voin aidosti suositella.
Niin ja nyt on lentoliputkin ostettu jouluksi Tukholmaan! :) Heh he.. kyllähän me Suomeenkin tullaan, mutta lennot Stokikseen oli vaan niin halvat, että tilaisuus oli pakko käyttää. Joten loppu etappi varmaankin tapahtuu risteillen.
Tosiaan jos jäitte miettimään tuota asunnon katsomista, niin ollaan täällä mietitty, että voitaisiin vaihtaa toiseen. Tässä varsinaisesti ei ole mitään vikaa, toimivat tilat ja kaikki mitä ollaan hankittu omillamme on maksettu takaisin jne… No perjantaina kävi meidän “huoltomies” katsomassa kuumavesivaraajaa, koska alakerrassa katosta valuu vettä sähkökaappiin… ja kuinka yllättävää se valuu meidän kuumavesivaraajasta! No selvisi siis, miksi meidän pyykkihuoneen lattia lainehtii aika ajoin ja ehkä myös se miksi meillä on niin kosteaa… Ja toivottavasti täällä ei ole hometta, mikä toisaalta selittäisi miksi kaikilla (paitsi mulla) on niin kovat yskät…No tiedä sitä. Mutta joka tapauksessa pidetään silmät ja korvat auki, jos jostain löytyisi kivempi asunto.
Vielä arjen riemuja. Lassi, meijän pikkuvauva, on ruvennut vihdoinkin käyttämään lusikkaa. Ja on ainoa kolmesta joka syö valittamatta ITSE! Lauri ei syö itse, on vaikka koko päivän syömättä, eikä myöskään silloin nuku. Joten olemmekin Peten kanssa päättäneet olla kiinnittämättä asiaan mitään huomiota, kehumme Lassia ja Sannia omatoimisuudesta ja syötämme Laurin. Välillä tämä on tepsinyt ja kaveri on vahingossa syönyt itse, heh he. Tämä juttu ei kylläkään kuulunut riemujen joukkoon. Lassia pitää vielä kehua vessa-asioissa, kun pieni mies on ruvennut ilmoittelemaan milloin kakka on tullut ja ollaan jo kerran ehditty pöntölle isolle hädälle. Voi että oli Lassikko ylpeä! Ja mä kans! Ja sitten Lassi on jättänyt tuttipullon pois unilta.
Sanni oppi tänään tekemään rusetin. Heh ja mä oon laittanut ruokaa! Kummallista, mutta oon tehnyt tosi hyvää kesä- ja kaalikeittoa. Ikinä en Suomessa olis tehnyt moista ruokaa! Ja eilen iltapalaksi kaakaoriisipuuroa, nam oli hyvää!
Että tämmöistä tällä kertaa. Poijaat rupee heräilemään, joten kirjoitukset jää tähän ja seuraavaksi pöperöö pöytään ja sitten rantaan. Voikaahan paksusti, mä koitan vähän vähemmän paksusti ja pianhan me jo nähdäänkin. Adios
P.s. tältä illalta vielä
Ja vihdoinkin muuten uskaltauduin auton rattiin… Ja tänään sitten juutuin katukivetykseen ja arvatkaa kuka vieressä vajosi penkin alle… :) No, pääsin mä siitä Peten avustuksella irti, mutta en kyllä kehdannu katella ympärilleni minkälaisen kaaoksen/ tukkeen sain aikaseksi…
maanantai 15. marraskuuta 2010
Toisinaan on vahan vaikeaa
(Tama juttu on kirjoitettu jo joitakin viikkoja sitten)
Ja taas olis viikko vierähtänyt. Tällä viikolla mua on vaivannut koti-ikävä. Kaikki on täällä ihan hyvin, mutta se yksi tärkeä osa mun elämästä on jäänyt sinne kotiin: YSTÄVÄT! Se ettei ole ketään kenen kanssa turisee, sopii puistotreffit, kahvittelee, puhuu höpöjä, kuuntelee toisen juttuja, on ihan pirun raskasta tällaiselle ylisosiaaliselle ihmiselle kuin minä. Ihmeellistä on se etten mä ole tähän mennessä edes kaivannut uutta ihmistä “korvaamaan” tyhjäksi jääneitä koloja…
Peten kouluajat muuttuu nyt viikon välein. Tähän asti niillä on ollut 8.30-15.30 opetusta ja sitten se on muutamina iltoina (ja nyt tällä viikolla useampana, kun sillä oli eka koe) lähtenyt kertaamaan opiskelukaverinsa luokse opittuja juttuja. On ollut kuulemma antoisaa, enkä epäile! Eli ihan kivasti sitä iltaa on jäänyt perheen yhteiseen aikaan. Ollaan käyty eri puistoissa tai kaupassa tai rannalla… No siis kun ollaan yhdessä, niin ei se ikävä silloin vaivaa, mutta kun jään yksin! Ja sitten kun meillä ei vieläkään ole sitä nettiä kotona. Niin ja arki se rullaa, tiskiä, pyykkiä, joka piru vie kestää kuivua ihan liian kauan, leluja pitkin poikin, siivousta, keksi tekemistä, laita ruokaa, ihan samaa mitä mä oon pyörittäny jo viisi vuotta. KÄÄÄK ja sit oot täällä yksin. No itkut on nyt itketty ja valoa näkyvissä tunnelin päässä :
Mä tapasin tossa meijän lähileikkipaikalla suomalaisen Ninnin ja 2vee Manu-pojan. No, nehän oli ihan huumassa meistä ja totta puhuakseni me niistä! Ja sovittiin heti seuraavaksi päiväksi treffit. Ja kuinka ollakaan, Ninni on sosiaaliohjaaja, vetänyt lasten jumppia ja kerhoja, ollut perustamassa Suomikoulua tänne ja on siis asunut täällä jo 10 vuotta. Puhuu espanjaa, ja Sannihan imi itseensä sanoja kuin imuri konsanaan ja tietää siis kaikki paikalliset jutut yms. No niin ja voitte vain arvata kuka puhua pälpätti koko puistotreffit? Ja ensi viikoksi on sitten sovittu uudet tärskyt, rannalle! Pitäisköhän keittää kahvit mukaan?
Joo ja me saatiin uusi pyykinpesukone! Harmi, ettei kuivausrumpua tajunnu pyytää samalla. Se vanha olikin varmaan viime vuosisadan alkupuolelta, joten oli siis syytä se vaihtaakin. Mutta täällä on ilmasto niin kostea, ettei pyykki tosiaan kuivu. Ärsyttävää.
Pakko vielä naurattaakin tähän loppuun. Käytiin Peten koululla kattomassa luurankoa, Kallea nimeltään. Sanni ja Lauri on Peten opiskeluiden ohella tutustunut luihin ja lihaksiin ja varsinkin Lauri on kylkiluista jotenkin älyttömän tohkeissaan. No siinä me sitä Kallea ihmeteltiin, missä oli mitkäkin luut, kunnes Late kysy multa: “Missä se luurankolo on?” Niinpä, missähän se?? :D :D
Käykäähän muuten kattomassa Air Finlandin lentoja! Ensi kevääksi ne myy 79€ lentoja Malagaan, aika halpoja siis! (Pieni mainospala, vaikka en sponssi-sopimusta ole kirjottanu).
Vielä on pakko hehkuttaa mun uutta harrastusta, zumbaa! Mä oon ihan hurahtanu. Ja nyt mulle on selvinny, että sitä vetääkin äiti ja tytär. Tytär on suomalainen, siis Suomessa syntynyt ja äiti on chileläinen. Molemmat puhuu suomea ja siellä käy nyt ainakin kaksi suomalaista mun lisäksi. Toinen niistä luuli mua espanjalaiseksi, heh he. (Tänään kaupassa mua luultiin ruotsalaiseksi.) Mutta siis zumba on vienyt mun sydämen. En muista milloin viimeksi olisin nauttinut jumpasta saatikka hikoillut niin paljon kuin tuolla. Se on aivan mahtavaa, viikon kohokohdat ma ja ke!
No nyt tuli tällainen vähemmän iloinen teksti kirjoitettua. Mutta kyllä te mut tunnette… en mä pysty pahaa oloa peittelemään, se täytyy purkaa, jotta taas ilolle ja naurulle tulee tilaa.
Ja taas olis viikko vierähtänyt. Tällä viikolla mua on vaivannut koti-ikävä. Kaikki on täällä ihan hyvin, mutta se yksi tärkeä osa mun elämästä on jäänyt sinne kotiin: YSTÄVÄT! Se ettei ole ketään kenen kanssa turisee, sopii puistotreffit, kahvittelee, puhuu höpöjä, kuuntelee toisen juttuja, on ihan pirun raskasta tällaiselle ylisosiaaliselle ihmiselle kuin minä. Ihmeellistä on se etten mä ole tähän mennessä edes kaivannut uutta ihmistä “korvaamaan” tyhjäksi jääneitä koloja…
Peten kouluajat muuttuu nyt viikon välein. Tähän asti niillä on ollut 8.30-15.30 opetusta ja sitten se on muutamina iltoina (ja nyt tällä viikolla useampana, kun sillä oli eka koe) lähtenyt kertaamaan opiskelukaverinsa luokse opittuja juttuja. On ollut kuulemma antoisaa, enkä epäile! Eli ihan kivasti sitä iltaa on jäänyt perheen yhteiseen aikaan. Ollaan käyty eri puistoissa tai kaupassa tai rannalla… No siis kun ollaan yhdessä, niin ei se ikävä silloin vaivaa, mutta kun jään yksin! Ja sitten kun meillä ei vieläkään ole sitä nettiä kotona. Niin ja arki se rullaa, tiskiä, pyykkiä, joka piru vie kestää kuivua ihan liian kauan, leluja pitkin poikin, siivousta, keksi tekemistä, laita ruokaa, ihan samaa mitä mä oon pyörittäny jo viisi vuotta. KÄÄÄK ja sit oot täällä yksin. No itkut on nyt itketty ja valoa näkyvissä tunnelin päässä :
Mä tapasin tossa meijän lähileikkipaikalla suomalaisen Ninnin ja 2vee Manu-pojan. No, nehän oli ihan huumassa meistä ja totta puhuakseni me niistä! Ja sovittiin heti seuraavaksi päiväksi treffit. Ja kuinka ollakaan, Ninni on sosiaaliohjaaja, vetänyt lasten jumppia ja kerhoja, ollut perustamassa Suomikoulua tänne ja on siis asunut täällä jo 10 vuotta. Puhuu espanjaa, ja Sannihan imi itseensä sanoja kuin imuri konsanaan ja tietää siis kaikki paikalliset jutut yms. No niin ja voitte vain arvata kuka puhua pälpätti koko puistotreffit? Ja ensi viikoksi on sitten sovittu uudet tärskyt, rannalle! Pitäisköhän keittää kahvit mukaan?
Joo ja me saatiin uusi pyykinpesukone! Harmi, ettei kuivausrumpua tajunnu pyytää samalla. Se vanha olikin varmaan viime vuosisadan alkupuolelta, joten oli siis syytä se vaihtaakin. Mutta täällä on ilmasto niin kostea, ettei pyykki tosiaan kuivu. Ärsyttävää.
Pakko vielä naurattaakin tähän loppuun. Käytiin Peten koululla kattomassa luurankoa, Kallea nimeltään. Sanni ja Lauri on Peten opiskeluiden ohella tutustunut luihin ja lihaksiin ja varsinkin Lauri on kylkiluista jotenkin älyttömän tohkeissaan. No siinä me sitä Kallea ihmeteltiin, missä oli mitkäkin luut, kunnes Late kysy multa: “Missä se luurankolo on?” Niinpä, missähän se?? :D :D
Käykäähän muuten kattomassa Air Finlandin lentoja! Ensi kevääksi ne myy 79€ lentoja Malagaan, aika halpoja siis! (Pieni mainospala, vaikka en sponssi-sopimusta ole kirjottanu).
Vielä on pakko hehkuttaa mun uutta harrastusta, zumbaa! Mä oon ihan hurahtanu. Ja nyt mulle on selvinny, että sitä vetääkin äiti ja tytär. Tytär on suomalainen, siis Suomessa syntynyt ja äiti on chileläinen. Molemmat puhuu suomea ja siellä käy nyt ainakin kaksi suomalaista mun lisäksi. Toinen niistä luuli mua espanjalaiseksi, heh he. (Tänään kaupassa mua luultiin ruotsalaiseksi.) Mutta siis zumba on vienyt mun sydämen. En muista milloin viimeksi olisin nauttinut jumpasta saatikka hikoillut niin paljon kuin tuolla. Se on aivan mahtavaa, viikon kohokohdat ma ja ke!
No nyt tuli tällainen vähemmän iloinen teksti kirjoitettua. Mutta kyllä te mut tunnette… en mä pysty pahaa oloa peittelemään, se täytyy purkaa, jotta taas ilolle ja naurulle tulee tilaa.
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Voi harmi
No vihdoinkin ma tulin paivittamaan mun blogia ja oikein kaksin kappalein... Niin eikos taalla olekin vanhemmat koneet, jotka eivat pysty lukemaan mun tikulta tekstia. Hemmetti!
Joten taytyy kayda lataamassa ne johonkin toiseen muotoon... No pikasesti:
Lassi syo lusikalla
Sanni syo katkarapuja ja bree-juustoa
Lauri, no on entisensa
mina ajoin vihdoinkin autoa ja karautin katukiveen ja jain siihen. Petee nolotti kyydissa, nainen ratissa :)
Petella venahti pohje ( ei liity mitenkaa tohon edelliseen, muuten ku joutu olemaan kyydissa, kun ei voi jalkansa takii ajaa)
Ja ennen kaikkea tullaan JOULUKSI SUOMEEN!
Yritan saada ne tekstit pikasesti tanne! Adios
Joten taytyy kayda lataamassa ne johonkin toiseen muotoon... No pikasesti:
Lassi syo lusikalla
Sanni syo katkarapuja ja bree-juustoa
Lauri, no on entisensa
mina ajoin vihdoinkin autoa ja karautin katukiveen ja jain siihen. Petee nolotti kyydissa, nainen ratissa :)
Petella venahti pohje ( ei liity mitenkaa tohon edelliseen, muuten ku joutu olemaan kyydissa, kun ei voi jalkansa takii ajaa)
Ja ennen kaikkea tullaan JOULUKSI SUOMEEN!
Yritan saada ne tekstit pikasesti tanne! Adios
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)