keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Mä olen niin iloinen

Pakko laittaa pikanen kuuluminen, koska tänään mä oon ollut pitkästä aikaa todella iloinen! Täällä olohan ei tosiaankaan aina ole ruusuilla tanssimista, ja vähemmän kirjoitan niistä ei kivoista asioista. Maija kyselikin että onko täällä yksinäistä, no välillä joo. Yksinäistä siinä mielessä, että kaikki uudet tuttavuudet lähtee puhtaalta pöydältä. Kukaan ei tunne mun historiaa, mua! Toisaalta kivaa, mutta raskasta. Toisten kanssa juttu luistaa heti, toisten kanssa riittää jutustelu. Uudet tuttavuudet ovat tervetulleita, mutta vaatii tietysti työtä. Ei se mitään, mitä useampi kontakti, sitä helpompi arki. Petellä on huomenna, torstaina välikoe jonka aiheena on kaikki tähän mennessä opittu! Eli aika laaja! Aikaa on vienyt koulu itsessään, lukeminen, urheilu ja jalkapallo. On ollut siis rankka viikko, meillä kaikilla. Ninnille tänään siitä valitin, etten aina voi kuormittaa heitä ja heidän arkeaan. Vaikka yhdesssä paljon ollaankin, niin olisi kiva kun lapsilla ja itsellä olisi muitakin kontakteja niille päiville, kun aikataulut ei meillä kohtaa!

Tänään menin zumbaan vähän sillä asenteella, että pitäiskö kokeilla jotain muuta ja pitää zumbasta taukoa... Onneksi menin! Porukkaa oli paikalla enemmän kuin koskaan, varsinkin nuoria. Tunnelma oli heti eri kun salissa oli biletysmeininki eikä 6kymppisten-senjoritanssit :). Meillä oli kolme uutta aivan mahtavaa koreografiaa, joista yksi oli todella haastava. Joutu tekemään töitä, että pysy mukana, jei! Siellä oli myös Anna-Mari, jolla on 3- ja 6-vuotiaat lapset. Tosin päinvastoin kuin meillä poika vanhempi ja tyttö nuorempi. Mutta se ei toivottavasti menoa haittaa. Jos huomenna on hyvä ilma ja seurakunnankerho on täynnä, sovittiin Anna-Marin kanssa treffit rantaan. Mä olen niin fiiliksissä. Sanni nimittäin tänään ekaa kertaa harmitteli, kun täällä ei ole ketään suomalaista tyttöä. Nyt siis toivotaan, että huomenna on loisto keli ja kerho on täynnä ;)

Zumban jälkeen Elina tuli pitkästä aikaa käymään ja Pete oli tehnyt hyvää ruokaa ja pinaatti-feta-piirakkaa (Tiian reseptillä) NAM, oli niin hyvää! Eli iltakin jatkui vallan mainiosti! Ai niin, lupasin lisäksi olla muutenkin iloisempi kotona, enkä olla jatkuvasti huolissani ja kiukuissani kaikesta... Varmaan silläkin oli merkitystä, että tästä päivästä tuli hyvä!

  
Mielenrauhaa



Luonnon taidetta





















Hip hei ensi kertaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti