Piiitkästä aikaa

On kulunut melkoinen tovi arkea eläessä ja on jäänyt bloggailut vähemmälle. Olette olleet kyllä mielessä ja oon potenut huonoa omaatuntoa, kun en ole tänne kuulumisia laittanut... mutta nyt kerron mitä muuta meille kuuluu. Tosiaan mennyt viime aika sairastellessa. Reissun ensimmäinen korvatulehduskin on sairastettu ja se oli mulla. En kyllä enää ihmettele miksi lapset on niin surkeita, kun korva on kipee! Niin olin mäkin. Mikään ei vieny pois sitä kipua. Lääkäriin ja antibiootit. Mutta silti ollaan enemmän ja vähemmän oltu kipeinä ja urheilu on jäänyt. Zumbassakaan en oo käyny kuukauteen. Silti syömällä oikein on paino pysynyt kurissa. Senteistä en osaa sanoa, kun Vänskien reissun jälkeen mittanauha on ollut kateissa.... hmmm, mahtokohan se lähteä Lohjalle?

Edellinen juttu taisikin olla juuri ennen kuin Vänskät meille saapui. Voi sitä jälleen näkemisen riemua ja ensi tapaaminen pikku herra Lukan kanssa. Sää kyllä helli vieraita! Ilmat olivat parhaimmat tähän mennessä. Koko hiihtolomaviikon ajan aurinkoa ja lämpöä. Onneksi Hannun kaverin loma osui samalle viikolle täällä Espanjassa, joten meillä oli kaksi autoa käytössä koko viikon. Reissu Gibraltarille oli hieno. Köysihissillä ylös vuorelle jossa tavattiin apinat. Hissikuski meinas saada slaagit, kun tajus että meillä oli evästä mukana, tietysti pähkinöitä ja banaania, kuinkas muuten... Siinä sitten peiteltiin vaunujen tavaratilaa, ettei apinat pääsisi osingoille. Ja hyvin peiteltiin. Retki oli onnistunut ja lapset jaksoivat urheasti ilman mainittavia kiukkuja  ;)

Köysiratahissillä kohti korkeuksia

Apinoita...

Pari kesympää ja villimpi yksilö

Tämä ryökäle vei Topin mäkkäristä saaman vieteri-robotin. Nyt on apinoilla puhaa!

                                          Pikku hurmuri

Hanna ja Hannu saivat Peteltä hieronnat ja mä olin Ninnin avustuksella lapsikatraan kanssa rannassa. Mikäs sen mukavampaa! Pari ostoskierrosta ja käynti eläintarhassa, yhdessä oloa ,siinä se. Viikko on lyhyt aika ja kun on kivaa, aika kuluu liian nopeasti. Niin kävi nytkin. Suru tuli, kun lähtöpäivä koitti. Mutta onneksi pian tuli iloisia uutisia Suomesta, saisimme lisää ihania vieraita!

Manu, Lassi, Lauri, Sanni, Vili ja Topi, kaikki samaa mieltä, että muffinsi on hyvää!


Neljä viikkoa, mitä kaikkea siihen mahtuu... Yritän muistella, mutta mieleen ei nouse kuin arjen aherrus. Sää on ollut täällä todella vaihteleva. Välillä on satanut monta päivää peräkkäin vettä. Silloin alakerran videovuokraamo on pelastanut tylsyydeltä. Ja kun aurinko on paistanut on päivät vietetty puistoissa ja rannalla. Arjen vakiintuneeksi rutiiniksi on tullut tapastelu Ninnin ja Outin seurassa. Yksi arkitylsyys vähemmän, kun mennään Kynäpuiston viereen lasagnelle tai vanhalle kaivolle crocetakselle ja lihapullille. Tässä päivä muutama taaksepäin käytiin uudessa euron tapas paikassa, jossa pasta ja jauhelihakastike ja päivän keitto sai suuren suosion. Minä ja lapset syödään ja juodaan lounas 7 eurolla. Ihan kohtuullista!

Viimeisimmät kuulumiset tulee Malgasta, jossa käytiin eilen. Seurassa oli mukana Juha ja Anna. Malaga on suurin piirtein Helsingin kokoinen kaupunki. Ihania pikku kujia ja niissä kauniita parvekkeita. Olimme ja kuljimme turisteina. Paljon kaunista katseltavaa ja kuvattavaa. Kunpa osaisinkin kuvata... Seuraavaan kertaan jäi Picasson museo. Sinne varmastikin sitten kun äiti ja iskä tulee tänne. Ennen sitä täällä lasketaan jo päiviä, lähes tunteja milloin Sonja ja Leo tulevat! Enää kaksi yötä! Se on tosi vähän -Sannin sanoja lainatakseni!

Näiden kuvien saattelemana aurinkoista kevättä sinne ja yritän olla vähän ahkerampi kirjoituspuuhissa! HALIT