sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Salsa soi korvissa :)

Tässä kuluneella viikolla taas sattui ja tapahtui, joten on pakko kirjottaa kun vielä muistaa... Tässä samalla kun kirjottelen, kuuntelen salsaa ja syön Peten tekemiä ihan sairaan hyviä pizzaleipiä, josta päästäänkin sitten asiaan.

Mun dietti siis kesti vain sen neljä viikkoa ja se viimenen viikko menikin normaaliin ruokavalioon palautellen. Mikä mua nyt näin jälkeen päin harmittaa, kun sen jälkeen ei ole mennyt niin hyvin. Sentit siis katosi vain syömällä oikein. Dietti koostui viidestä ateriasta, jotka sisälsivät paljon proteiinia ja vähän hiilihydraatteja. Esim aamupalaksi puuroa, raejuustoa ja mehukeittoa. Lounas ja päivällinen oli liha/kana/kala vaihtoehdoilla ja lisäksi kasviksia ja iltapalalla rahkaa, vehnäleseitä ja mehukeittoa. Kaikki ainekset oli tarkkaan punnittu ja laskettu. Nyt kun olen ollut viikon ilman diettiä, olen todellakin huomannut miten sitä lippuu vanhoihin tapoihinsa. Ja mikä hirveä rantapallo on taas saapunut tohon keskivartalon seudulle. Ei kivaa! Joten tästä alkoi mun oikeesti totaalinen ruokaremontti! Aion jättää kaikki turhat hiilarit pois riisin, pastan ja perunan, vaalean leivän ja turhat herkut! Sitä paitsi mun ei edes tee mieli mehuja, limppareita tai saatika suklaata. No en aio olla mikään ehdoton tämän kanssa. Herkkuja voi syödä joskus ja jotkut ruuat ehdottomasti vaativat jotain lisäkettä vaikka makaroonilaatikko. Mutta siis arjessa jatketaan näin.

Mä kävin viime viikon lauantaina kalevalasella jäsenkorjaajalla hierottavana. Oli kyllä mielenkiintoinen kokemus ja sain kuulla, että vasen jalka oli sentin lyhyempi oikeaa ja lantiossa ja polvessa oli virhe asento sekä selässä alkava skolioosi. Kyllä tuli sairas ja raihnanen olo siinä plintillä maatessa. Mutta hieronta itsessään oli hyvä ja kuulemma kasvoin pituutta, kun nivelet laitettiin paikoilleen. Kaikki lisäsentit ovat tähän varteen tervetulleita. Ja kieltämättä selkä on ollut hyvän tuntuinen tähän päivään asti. Siitä päästäänkin seuraavaan kappaleeseen.

Lassilla on ollut se yskä jo ihan hirmu pitkään ja perjantai-lauantai välisenä yönä se äityi niin pahaksi, että se ei saanu henkeä. Kannoin sitä täällä koko yön (minkä takia mun selkä on nyt kipee) ja välillä käytiin istuskelemassa parvekkeella fleeceihin kiedottuina. Mun yöunet jäi sitten siltä yöltä nukkumatta ja aamulla Peten kanssa tehtiin vaihto, et nukuin aamulla 10stä puoli yhteen. Sit Pete kävi kattomassa pelin ja mä soitin Elisan ja Heidin meille lasten ulkoiluttajiksi. No energianpurku-ulkoilutus tehtiin vasta 16.30 ja me Peten kanssa lähettiin viemään Lassia päivystykseen, kun kuumekin nousi 38.7. Keikkia tuli sitten maksamaan 175€! Yksityinen kansainvälinen sairaala kyseessä... No joku kurkunpääntulehdus tms diagnoosi ja antbioottiresepti, kiitos. Pete kävi hakemassa lääkkeet ja lähti sit käymään kavereiden luona ja mä avaan lääkkeet antaakseni Lassille. Mitä hemmettiä, siellä on antibiootit jauheena! Eiku soitto Ninnille! Mitä pitääkö täällä sekottaa lääkkeet ite?? Sisaret hennot vaaleat, Ninni ja Outi tulivat tulkkaamaan selosteen, joka siis oli vain espanjaksi. Vesi siihen piti sekoittaa merkkiviivaan asti ja näin Lassi sitten sai lääkkensä. Ai niin se vielä unohtu tosta alusta kertoa, kun oltiin lähössä tästä meijän edestä, niin sellanen 8-vuotias suomalaispoika juoksi meijän auton kylkeen! Pikkasen syke kohosi ja adrenaliini kuohahti koko kehon läpi. Onneksi ei mitään käynyt...mutta oli niin lähellä! Huh, vieläkin värisyttää.


Perjantaina me käytiin retkellä Nerjassa. Sinne on Fuengirolasta reilu tunnin matka ja siellä on mahtava tippukiviluola. Pikku välipysähdys jouduttiin tekemään, kun Sanni yrjös vatsansa tyhjäksi syliinsä. Raukka joutu istuu ykät sylis viitisen minuuttia, kun äksidentti tapahtu tietysti moottoritiellä... Onneksi huoltoasema oli niinkin lähellä, vaikka perille kesti siitä huoltsikalta 10minuuttia. Ja eihän mulla mitään varavaatteita tietenkään ollu mukana. Mekko ja sukkikset pestiin ja kuivattiin käsienkuivauspuhaltimen alla. No se luola oli aivan mahtava. Ihan kuin oisi ollut jossain mielikuvitus- tai nurinkurin maailmassa. Suunnattomia jääpuikon näköisiä kiviä roikkui katosta, ihan uskomaton fiilis. Sinne oli tehty 1,5km pituinen reitti jota seurattiin ja meijän muruset jaksoi tosi hienosti sen kävellä. Lassi kyllä oli mun selässä. Oli se kutenkin aika raskas reitti, kun laskeuduttiin maan alle ja sieltä sit rappuja ylös, pisti puuskuttamaan. Sen jälkeen käytiin kahvittelemassa ja syömässä evästä kahvilassa. Ja kerrankin voin olla ylpeä jälkikasvustani, kaikki osasi käyttäytyä niin hienosti, että saatiin Peten kanssa juotua kahvit ihan rauhassa. Rasti seinään ;) Kotimatka sujui kommelluksitta.



Tässä ainoa "onnistunut" kuva luolasta. Mutta saatte vähän käsitystä siitä missä oltiin.













Sen vielä kerron, että Peten tentti meni hyvin. 4+
Hasta luego...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti