No niin aloitetaanpä siitä mihin viimeksi jäätiin, eli huokaisin helpotuksesta. Se ei jäänyt siihen. Tiistaina soitetiin terkkarista, että Sannin kädessä ONKIN murtuma. Röntgenlääkäri oli sen tarkistanut ja nyt olisi lähdettävä Lastenklinikalle kipsattavaksi. Siinähän meni sitten koko pakka taas uusiksi. Oltiin nimittäin aamulla saatu Hannun auto lainaan, että haetaan Hanna Naikkarilta siinä kahden kieppeillä ja suunnataan yhtä matkaa Lohjalle, tai oikeestaan Saukkolaan.
Eihän siinä muu auttanut, kun koukata Lastenklinikan kautta ja TAAS odottaa, nyt kaksi tuntia 10 minuutin kipsausta! Jatkohoito on nyt semmoinen, että maanantaiaamuna menemme taas Lastenklinikalle röntgeniin ja arvioimaan tilanne uudelleen. Jatketaanko kipsillä ja saamme cd:lle poltetut röntgenkuvat Espanjaan jatkohoitoa varten vai selvitäänkö jollakin kevyemmällä versiolla. Murtuma on kuulemma hieno :) ja sen takia se aiheutti pohdintaa, mikä hoitomuoto sille olisi paras. Ja ennusteet sille on hyvät, koska se on niin hienosti murtunut. On se hyvä, että osaa murtaa kätensäkin hienosti, GO SANNI! Ai niin ja kipsin värihän on tietysti punainen. Niin ja periaatteessa sen ei pitäisi vaikuttaa millään tavalla reumaan, mutta sekin on vielä mahdollista, että sekin tähän syssyyn vielä iskee. Se jääköön vielä nähtäväksi.
Kun vihdoin sitten päästiin autoon, takapenkki nukahti oitis, joten matka Saukkolaan sujui rauhallisesti. Samaa ei voi sanoa Sannin, Laurin, Vilin ja Topin jälleennäkemisestä!!! Huh sitä äänen määrää :D Mutta ihana ruoka oli meitä siellä odottamassa, nam. Kiitokset emännälle!
Vihdoinkin Lohjalla! Suunniteltu 3 yön riemuloma typistyikin yhteen. Kun vihdoin jälkikasvu saatiin Nukkumatin matkaan, me Hannan kanssa päästiin saunaan ja toteutettiin viimeinkin se kauan suunniteltu oikein pitkän kaavan mukainen jalkahoito. On se kumma, kun aina pitää tapahtua tai olla jokin syy, että noi suunnitelmat toteuttaa. Ah, miten ihana tunne jaloissa oli, kun olivat oikein vettyneet (vaikka jalkaraspille olisikin ollut töitä), kuorittu ja rasvatut. Miksi en hoida itseäni, kysyn vaan??
Ja kun sitten koitti se lähdön hetki! Itkuthan siitä pyrskähti... Snif! Haikeilla mielin istuin autoon ja ajomatka alkoi... ja se kesti ja kesti ja kesti... Kehä 1llä oli Kannelmäen kohdalla sattunut rekan ja kahden henkilöauton onnettomuus ja se vaikutti Turuntielle asti. Matka Lohjalta Kannelmäkeen kesti 1,5tuntia. Onneksi jälleen kerran takapenkki vietti aikaa Nukkumatin seurassa.
Torstai oli täman viikon odotetuin päivä Sannilla ja Laurilla. Käytiin nimittäin Pähkiksessä Sonjan ja Leon luona. Mulla meinas jo itku päästä kun Sonja huutaa pihalta SANNIII ja Lauri huutaa takas LEOOOO! Ja seuraavaks mä purin huuleni verille, kun Sonja antoi Sannille sydänriipuksen josta Sanni aina muistaa parhaan kaverinsa. Ja Lauri sai pääkallo-vihon joka oli tärkeempi kuin 10e seteli. Seteli lens lattialle, ku vihko tuli paketista esiin. Päivä oli ihanan tavallinen, ihan niinkuin ennenkin. Pojat jäi odottelemaan siksi aikaa kun me Sannin kanssa käytiin neuvolassa. Tyttö oli reipas, vastuuntuntoinen ja hyvin kasvanut. Ja sitten taas ne hyvästit! Essi työnsi meijät ovesta ulos, et sai pidettyä itsensä hymyissä suin... multa se ei onnistunut. Essi mä tiiän... ;)
Torstai-ilta kuluikin sitten ompeluhommissa. Äiti sai uudet sohvatyynyn päälliset. Nyt nekin voi alottaa remontoinnin, kun me ei olla viikonloppuisin maleksimassa nurkissa. Jännityksellä jään odottelemaan, mitä muutoksia on tapahtunu, kun me joskus sitten palataan.
Ja lisää jäähyväisiä! Tänään perjantaina vietettiin vikat puistolounaat Pepin, Hillan ja Vilhon kanssa. Mahtava sää ja ihanat leikit, hyvä ruoka ja jätskit jälkkäriksi, nam. Ja kaikki siihen asti hyvin, kunnes aika sanoo HEIPPA! Peppi, mä en vieläkään pystyny lukemaan niitä kuvatekstejä!
Se ois sitten viikonloppu jäljellä ja tiistaina lähtö! Kuinkahan monet heipat me vielä kestetään... Kait tää viimenen viikko on kasvattanut meitä Espanjan manana-meininkiin. Odotetaan, jonotetaan, heipataan, eletään hetkessä. Sehän oli se tavoite, carpe diem ...vai miten se kirjotetaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti