Maanantai aamu alkoi mukavasti. Suunnattiin Kannemäestä bussilla Pähkikseen neuvolaan ja kaikki meni suht sukkelaan siihen asti kunnes näytettiin Sannin kättä lääkäri-tädille. Sanni oli perjantaina pomppinut sängyltä patjalle ja kyynerpäänsä päälle. Kyynerpää alkoi sitten turpoomaan siinä illan kuluessa ja arvottiin, että mennäänkö vai eikö lääkäriin. Ei menty, ja käsikin jo rupes viikonlopun aikana vetristyy, kunnes tänä aamuna siihen oli muodostunut mustelma. Sen takia mä sitä lääkärille näytin. No röntgeniin tuli lähete! Pahin pelko oli se, että siellä on nivelen sisäinen murtuma, joka joudutaan leikkaamaan... Tuskahiki rupes kihoomaan kainaloihin ja otsalle! Soitetin yksityiselle lääkäriasemalle ja siellä ei tietenkään ollut röntgeniä, joten suuntasimme matkamme kohti kunnalista terveyskeskusta... Ja siitä se riemu sitten alkoikin! Ota vuoronumero, mene seuraavalle luukulle, ota vuoronumero, istu odottamaan, otetaan kuvat, mene hoitajalle, odota hoitajaa, käy kahvilla ja pillimehulla, odota lääkäriä, odota toista lääkäriä kommentoimaan, odota hoitajaa, hoitaja etsii kolmioliinaa... Tähän kaikkeen kului aikaa monta hampaan kiristystä, useita litroja hikeä, yhdet kakkapesut, Aku Ankan luku ja muuta sellaista. Ah ja viimein päästiin pois! Vaikkakin käynti oli ns turha, koska onneksi kädessä ei ollut mitään huolestuttavaa ja paranee levolla ja kylmävoiteella sekä kipulääkkeillä, NIIN tuli hyvä muistutus miksi meidän lapsilla on lapsivakuutukset!
Vielä ehtii siis sattua ja tapahtua... Hannaa lainatakseni "Kivoja rentouttavia suomi päiviä", juu niitä oikeesti rentouttavia päiviä kiitos. Ne kyllä taitaa muuttua rentouttaviksi Espanja-päiviksi, kun mietiskelen listaa, mitä kaikkea pitää vielä muistaa ja sumplia ketä kaikkia ehtii näkemään! Juupa juu, kyllä tässä se päälimmäinen tunne on jo: että lähettäis jo!
Ai niin, pakko kirjottaa Laurin suusta juttu: Mummilla meni Laurin kanssa herneet nenään, kun ukko ei korvaansa letkauta mihinkään kehotukseen saatika kieltoon. Mummi kysyi Laurilta, että onko siellä päässä mitään? Johon Lauri viksuna kaverina tokas: On, luuta! Mummi: No onko mitään muuta? Lauri: On siellä lihaksia! - Että sellanen perus Päällikkömies meillä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti