Se oli sit siinä

No niin! Nyt on itkut itketty ja heipat sanottu. Ehkä kuitenkin aamulla pitää vielä äitille pari kyyneltä vierittää, mut se on sitten siinä. On kyllä niin friikki olo, kun odottaa vaan, et päästäis jo lähtemään ja nyt kun se aika on käsillä, ikävä on ihan kauhee. Se on tää välivaihestressi, eiks niin? Aamulla on herätys kuudelta ja kentälle treffit on sovittu klo 8.00. Voi että, nyt on sitten se aika ku Helsinki-Vantaa hiljenee... Hasta la pasta, vai Hasta la tapas :)